Muistoissamme
6.12.2011 Pukkilassa
Kun tulin aamupäivällä kaupasta, nukkui Ronja kuolleena sängylläni. Ronjan kultainen sydän oli pysähtynyt ihan ilman mitään ennakkovaroitusta, vasta vajaan 7 vuoden iässä.
Siinä hän nukkui niin kauniisti ja levollisesti pää minun tyynylläni. Siinä yöpaitani päällä, missä hän aina tapaa nukkua.
Aamulla Ronja oli ihan kunnossa, söi aamupalaa ja vaati huomiota ja suukkoja, niinkuin kaikkina muinakin aamuina. Istui olkapäälläni, kun keitin aamukahvia.
Jutteli ja katsoi minua silmiin.
Suru on Suurin. Ronja-rakas on nyt haudattu kotini pihamaalle, kirsikkapuun juureen.
Älä seiso haudallani itkien, sillä en siellä mä ole, nuku mä en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa, olen timanttihohde lumessa.
Olen aurinko, joka kultaa viljaa, tämä syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamulla hiljaisuuteen, olen ylitsesi maahan uuteen matkaavien
muuttolintujen lento. Olen öisten tähtien loiste hento.
Siis älä seiso haudallani itkien, sillä siellä en ole, nuku mä en.
